Kummallinen pari

Aluksi: Tämä on vähän kummallinen novelli... No mutta mielikuvitus on ollut käytössä x) tulee ehkä vähän "animemainen" tunnelma.

-     Samuel! Tule heti takaisin kylpyyn! Sara huusi kissalleen, joka juoksi talon käytävää pitkin takaisin Saran huoneeseen.

-     MiAooOowwWw… Samuel rääkyi, tiputellen kuraa Saran sängylle.

-     Mitä ihmettä minä teen sinun kanssasi, olet yltä päältä kurassa, likaat sänkyni, etkä suostu kylpyyn! Sara valitti turhautuneena.

Silloin Samuel teki sen taas, hän muuttui kissasta ihmiseksi.

-     Älä valita et itsekkään tykkäisi kylpeä jos sinulla olisi tuollainen turkki! Samuel motkotti.

-     Miksi minulla ei voi olla normaalia kissaa, vaan tuollainen ihme naisten naurattaja joka päätyy kuralammikkoon tyttökissojen hurmaus yritysten päätteeksi. Sara tuhahti katsoen kuraista poikaa jolla oli kissankorvat ja – häntä.

On kai hyvä selittää tässä vaiheessa, että Samuel on demoni, joka voi muuttua ihmisestä kissaksi ja toisinpäin.

-     En minä sille mitään voi etteivät ne naaraat lämmenneet minun komealle naamalleni, vaan törkkäsivät minut suihkulähteeseen. Samuel sanoi raapien takaraivoaan.

-     No eikö ne viimeviikon naaraskissat riitä! Sara kysyi muistellen sekasortoa mikä oli seurannut neljän naaraskissan kohtaamisesta heidän kotonaan.

-     Enkö ole sanonut sinulle, että lopetan naaraiden hurmaamisen jos suostut vaimokseni! Samuel sanoi loukkaantuneena.

Samuel oli hankittu Saran ollessa vauva, siitä lähtien he olivat kasvaneet yhdessä. Saran ollessa 10-vuotias Samuel oli muuttunut ensikertaa ihmisenmuotoon. Nyt molemmat olivat 16-vuotiaita. Tarinan mukaan Samuelin mennessä naimisiin demoni hänen sisällään katoaa ja hän muuttuisi pysyvään muotoon. Ainut ongelma oli, ettei Sara suostunut hänen vaimokseen, eikä mies kissankorvilla ja – hännällä oikein viehätä ihmisiä, joten Samuel oli kohdistanut yrityksensä kissoihin.

-     En tule suostumaan vaimoksesi! Olet lapsellinen naistennaurattaja, joka ei todellakaan kiinnosta minua. Sara kivahti.

-     Julmaaaaaa… Samuel älähti kissamaisesta ja nappasi Saran syliinsä ja sai tämän paidan liattua upeasti.

-     Iik! Päästä irti senkin lika tassu! Sara huusi ja alkoi rimpuilla irti.

-     Suostun kylpyyn jos sinäkin tulet mukaan. Samuel sanoi lapsimaisella tavalla.

-     Huooh… minähän sanoin, että olet lapsi. Sara huokaisi ja lähti työntämään Samuelia kylpyhuoneeseen.

Kun Samuel alkoi riisua mustia vaatteitaan, jotka aina ilmestyivät hänelle muodonmuutoksessa, Sara alkoi katsoa muualle. Samuel huomasi Saran nolostuksen.

-     Enkö olekaan mielestäsi lapsi vai punasteletko aina kun näet pikkulapsen riisuutuvan? Samuel alkoi härnätä.

-     Mitä oikein puhut! Sanoin sinun olevan lapsellinen, tietenkään en katsele pieniä lapsia sillä silmällä! Sara sanoi kimakasti.

-     Eli minua katsot? Samuel tarrasi Saran pieneen sana virheeseen ja alkoi virnuilla.

-     Enkä katso!! Sara kivahti.

-     No sitten sinua ei varmaan haittaa mennä minun kanssani yhtä aikaa kylpemään. Samuel kiusaili ja katsoi Saraa odottavasti.

-     E-Ei tietenkään olemmehan kylpeneet yhdessä pienestä pitäen! Sara tuhahti. Sitten hän älysi tehneensä juuri niin, kuin Samuel oli halunnutkin hänen tekevän. Hän oli ottanut Samuelin yllytyksen vastaan.

Kylvyssä…

-     MITÄ! Miksi ihmeessä sinulla on uimapuku päällä? Samuel huudahti kun Sara tuli kylpyhuoneeseen varttia myöhemmin.

-     Perverssi, luulitko oikeasti että suostun juonitteluusi? Sara kysyi tuhahtaen.

-     Haa-aa… Samuel älähti pettyneenä.

-     En ymmärrä sinua Samuel! Olemme kuin sisaruksia miksi haluat niin kovasti minut vaimoksesi? Sara kysyi.

-     Koska haluan tulla onnelliseksi kanssasi ja olla ihminen. Mutta Sara, sano suoraan kuinka suuri mahdollisuus minulla on saada sinut 1-10? Samuel sanoi vakavoituen yllättäen.

-     En minä tiedä. Sara sanoi punastuen.

-     Saa-noo! Samuel vaati.

-     E-Ehkä 7. Sara sanoi nolona.

-     Heheheheee… Enemmän kuin puolet minulla taitaa olla aika hyvät mahdollisuudet. Samuel kiusasi Saraa joka suuttui ja räiskäytti vettä hänen päälleen.

Eräänä päivänä Samuel oli kissa muodossaan ja alkoi yllättäen kävellä kummallisesti.

-     Samuel oletko sinä kunnossa? Sara hätäili ottaen Samuelin syliinsä ja istahti sängylleen.

Samuel muuttui ihmiseksi ja nousi seisomaan, koska oli edelleen istunut Saran jalkojen päällä.

-     Kai minä olen kunnossa, alkoi vaan taas tuntua olo vähän heikolta. Samuel sanoi näpräten tummia hiuksiaan.

-     Taas?! Onko tätä tapahtunut aiemminkin? Mikset ole sanonut mitään. Sara alkoi sättiä Samuelia.

-     No kai sinun pitäisi tietää etteivät kissat elä yhtä pitkään kuin ihmiset! Miksi sinä kuvittelit, että aloin 15-vuotiaana kosia sinua? Tietenkin olen rakastunut sinuun, mutta odottaisin että olemme 20-vuotiaita ennen kuin oikeasti pyytäisin sinua vaimokseni! Samuel sanoi ja rysähti äänekkäästi istumaan Saran tuolille.

Saralle alkoi valjeta, ettei hän ollut edes ajatellut mitä tapahtuisi, jos Samuel ei muuttuisi pysyvästi ihmiseksi tarpeeksi ajoissa.

-     En minä ajatellut, että sinä olet tavallinen kissa! Ajattelin, että voit elää yhtä pitkään kuin minä vaikka et muuttuisikaan ihmiseksi. Sara sanoi painaen kasvot käsiinsä.

-     No väärin ajateltu! Samuel ärähti äkäisesti.

-     Hyvä on… Sara sanoi lannistuneena.

-     Mitä hyvä on? Samuel kysyi ihmeissään.

-     Menen naimisiin kanssasi. En halua, että sinä kuolet. Sara sanoi purskahtaen itkuun.

-     Oletko aivan varma, että olet ajatellut tuon asian loppuun. Samuel kysyi polvistuen Saran eteen korvat alaspäin osoittaen.

-     Olen, en kestä ajatusta elämästä ilman sinua. Hyväksyn sinut olit sitten kissa tai ihminen. Sara sanoi silittäen Samuelin pehmeitä hiuksia.

Samuel nuolaisi kyyneleen Saran poskelta, niin kuin aina kun Sara itki hänen vieressään.

-     Saanko sitten suudella sinua? Samuel töksäytti yllättäen tuijottaen Saraa suoraan silmiin.

-     Eh… Kai se käy, jos me menemme naimisiin, joudun kuitenkin tekemään niin. Sara sanoi punastuen

-     Joudut! Oletpa sinä innokas uudesta miehestäsi. Samuel kiusasi Saraa ja painoi sitten hellän suudelman hänen huulilleen.

Sara punastui rajusti ja heittäytyi pikaisesti sänkynsä peittojen väliin piiloon.

-     No oliko se noin kamalaa? Samuel kysyi virnistellen ja alkoi salaa hiipiä Saran viereen peiton alle.

-     Senkin perverssi! Sara huusi yrittäen päästä peittojen alta, mutta Samuel oli ottanut jo tiukasti kiinni hänen vyötäröstään.

-     Mitä pervoa siinä on, jos olen vaimoni kanssa peiton alla halailemassa? Samuel kysyi huvittuneesti.

-     Sinun motiivisi tekevät siitä pervoa! Sara huudahti pyristellen edelleen ja yrittäen päästä irti Samuelin otteesta.

-     Tuli muuten mieleeni, Sara. Miksi sinä et sano mitään jos näen sinut pukeutumassa kun olen kissa, mutta jos olen ihmismuodossa, sinä kiljut ja heittelet minua tyynyillä. Samuel kysyi kiusoitellen.

-     Koska yleensäkään ihmiset eivät epäile kissojaan tirkistelystä. Sara sanoi tuijottaen edelleen vyötärössään kiinni olevaa Samuelia.

-     No, olet kai oikeassa. Mutta se siitä aiheesta! Mitä me teemme nyt, siis millä tavalla menemme naimisiin, olemme alaikäisiä. Samuel kysyi ihmeissään ja nousi nelinkontin Saran yläpuolelle.

-     No, ehkä voisimme tehdä jonkinlaisen valan, ihan vain meidän kesken. Sara sanoi punastuen Samuelin asennosta.

-     Toimiiko se? Samuel kysyi epäillen.

-     Voimme kokeilla. Sara sanoi.

-     Hyvä on tule tänne. Samuel kehotti ja nousi seisomaan huoneen keskelle. Sara käveli kummissaan Samuelin eteen ja Samuel otti hänen kätensä omiinsa.

Samuel alkoi lausua valaa jonka oli kuullut Saran vanhempien häävideossa monia kertoja. Lopetettuaan hän odotti kunnes Sara oli lausunut omansa.

-     Saan suudella morsianta! Samuel hihkaisi innoissaan ja suuteli Saraa.

-     SAMUEL! Sara huudahti kauhuissaan.

-     Mitä? Samuel ihmetteli katsellen Saraa kummastellen.

-     Sinun korvasi… Ne katoavat! Sara huuti osoittaen huoneensa peiliä, jotta Samuel voisi katsoa itseään.

-     KÄÄKS! Samuel rääkäisi tarraten häntäänsä ja katsoen sen hidasta katoamista.

-     Se taitaa toimia! Naimisiin meno muuttaa sinut ihmiseksi! Sara huudahti.

-     Mutt… Samuel ei ehtinyt sanoa asiaansa loppuun kun hän mätkähti naamalleen maahan.

-     Mitä sinä toheloit! Sara kysyi ihmetellen miksi Samuel oli yllättäen horjahtanut nurin.

-     Minä olen tottunut, että häntäni tuo minulle tasapainoa! Samuel Rääkäisi hädissään.

-     Mitä? Ei ilman häntää eläminen niin vaikeaa ole! Sara sanoi huvittuneena kun Samuel vihdoinkin oli kömpelömpi kuin hän.

-     Sanoo tyttö joka on elänyt jo 16 vuotta ilman häntää! Tämä on ensimmäinen kertani kun minulla ei ole häntää. Samuel parkui yrittäen pysyä pystyssä ilman hännän tuomaa tasapainoa.

-     Ei hätää! Meillä on monta vuotta aikaa opetella! Sara sanoi huvittuneena ja tarrasi juuri sopivasti Samuelin käteen ennen kuin hän lensi nurin.

Kuukauden päästä Samuel oli jo unohtanut millaista elämä hännän kanssa oli ja he vaikuttivat jo (lähes)normaalilta parilta. Mutta he tulisivat aina olemaan ”Kummallinen pari”.