Lekroles osa 1

Aluksi: Tämän kirjoittamisesta on aikaa ja se saattaa aikalailla töksähtää loppuun.

 Johdanto

Lekroles on maailma, jossa asuu eri kuntiin jakautuneita ihmiseläimiä. Lekrolessa on erittäin monia kuntia, esimerkiksi ihmismaailmassakin tunnetut ihmissudet lisäksi on ihmiskissoja, ihmiskoiria, ihmishevosia ja jopa kaiken näköisiä ihmislintuja. Monet kunnat ovat riidoissa toistensa kanssa, tämä on tarina jossa yksi ihmissusi sovittaa kuntien riidat.

Eräänä päivänä ihmissusi William Wolfy pakeni kotoa väkivaltaisen isänsä vuoksi. Hän tiesi, ettei olisi turvassa susien valtakunnassa, joten hänen oli lähdettävä. Williamin ongelmana oli, että heidän valtakuntansa sijaitsi kalliolla, josta pääsi kiipeämättä hengenvaarallista jyrkännettä, vain koirien valtakunnan tai kissojen valtakunnan läpi. Koirat ja sudet eivät tulleet toimeen keskenään ja kissat pitivät susia koirina, joten William ei välttämättä pääsisi mistään turvallisesti läpi.

Sitten William sai idean, jos hän keksisi tavan jolla voisi sovittaa kissojen ja koirien riidat niin häntä ei ehkä satutettaisiin. Nyt olisi vain keksittävä miten hän pääsisi kissojen valtakunnan kuninkaan puheille. Hän lähti kävelemään ja käveli pitkälle kissojen valtakunnan rajalle asti.

Siellä oli paljon kauniita valkokukkaisia puita, joista tippui vaaleanpunaisia lehtiä sateen tavalla. Lehtien laskeutuessa niiden takaa tuli esiin kaunein tyttö, jonka William oli koskaan nähnyt. Tytön sysimustat korvat erottuivat kauniina siluetteina vaaleasta silkkisestä turkista ja musta häntä näkyi kietoutuneena valkoisen hameen helmaan. Kissa-tytöllä oli vaaleanpunaisia puunlehtiä turkissaan.

Ennen kuin William ehti tehdä tai sanoa mitään kissa-tyttö katsoi häneen ja hänen kaunispiirteiset kasvonsa muuttuvat raivoisiksi. William Yllättyi suuresti kun tyttö veti hameen alta pitkän ohuen miekan ja syöksyi nopealla liikkeellä aivan Williamin eteen.

-     Mitä ihmettä tuollainen haiseva, arpinen hurtta tekee kissojen ylväässä valtakunnassa!? Kissa-tyttö alkoi sähistä.

William oli niin ällistynyt haukuista ja tytön luonteen muutoksesta että hänellä kesti hetken saada suustaan ääntä.

-     Minä olen William Wolfy. Olen täällä koska haluan tavata valtakuntanne kuninkaan! William julisti kuuluvasti.

Kissa-tytön naama muuttui hetkeksi ällistyneeksi, kunnes hän taas kokosi itsensä ja nosti rintaansa ylväästi.

-     Minä olen Charon Catmon. Olen Kuninkaamme ainoa verisukulainen ja valtakunnan perijätär. Sinä koira mitään sanomattomilla kasvoilla ja oudolla ulkonäöllä, mitä asiaa sinulla on minun kunniakkaalle isälleni? Charon sanoi ylimielisesti.

William kätki hämmästyksensä, miten tyttö suloisilla kasvoilla ja sirolla vartalolla, osoitteli häntä terävällä miekalla suoraan kurkkuun? Sitten hän alkoi tuijottaa uhmakkaasti tyttöä silmiin, tämä sai Charonin hätkähtämään, ja katsomaan miekkaansa kuin maailman mielenkiintoisinta esinettä.

-     Kaksi asiaa, ensinäkin, olen puhdasrotuinen ihmissusi enkä mikään haiseva hurtta. Toiseksi vaikka oletkin nähtävästä prinsessa ja ylimielinen sellainen, sinun tarvitsee ainoastaan tietää reitti kuninkaan linnaan, jonne luulisin sinun osaavan, koska uskon sinun myös asuvan siellä pienessä prinsessan huoneessasi. William sanoi ivallisesti.

-     Jos kerta niin kovasti haluat linnaan, voin kyllä pyytää vartioita nakkaamaan sinut tyrmään! Siellä sietäisitkin virumaan torakoiden kanssa nälkäkuolemaasi saakka! Charon sanoi vihaisena toisen ivailusta.

-     Erehdyin, oletkin enkeli vain ulkopuolelta! William jatkoi ivailuaan.

Charon kivahti loukkaantuneena ja siirtyi jälleen nopeasti Williamin selän taakse.

-     Kävele suoraan eteenpäin niin olemme pian linnan luona. Charon töksäytti tylysti.

Vajaan puolen tunnin kuluttua William ja Charon saapuivat upean linnan etupihalle.

-     Vartijat vievät sinut isän luokse, älä yritä karata hurtta! Charon sanoi itsepäisesti.

-     Kiitoksia prinsessa, ettet tosissasi heittänyt minua tyrmään. William sanoi helpottuneena.

Charon nyökkäsi pikaisesti vastaukseksi ja hiipi tiehensä. Kuninkaan puheilla William esitti keksimänsä teoriansa rauhan saavuttamiseksi. Aluksi kuningas oli epäluuloinen ja äkäinen epämieluisasta vieraasta, mutta kun William oli kertonut teoriansa loppuun, kuningas harkitsi hetken kuulemaansa.

-     Nuori herra Wolfy, olitte rohkea, kun uskaltauduitte kissojen valtakunnan rajojen sisälle. Rauhan saavuttaminen olisi ehkä mahdollista mutta en ole varma voinko katsoa sormien läpi rikostasi meidän rajojemme ylikulusta. Saatat päästä pois jos rauha saavutetaan, mutta en voi taata mitään.  Kuningas totesi.

William nyökkäsi ja seurasi vartijoita ulos huoneesta.

Eräs ilta kun William istuskeli linnan puutarhassa, Charon ilmestyi salamyhkäisellä tavallaan hänen viereensä ja pyysi lupa istuutua hänen viereensä.

-     Miksi sinä lähdit susien valtakunnasta? Charon kysyi ihmeissään.

-     Isäni oli väkivaltainen, eikä minulla ole enää äitiäkään hänen takiaan, en kestänyt sitä enää. William sanoi ilmeettömästi.

-     Olen pahoillani, en tiennyt. Charon sanoi hiljaa.

-     Ei se mitään olin 5-vuotias kun äiti kuoli. William sanoi edelleen ilmeettömästi.

Charon katsoi hetken Williamin kasvoja. Kun William kääntyi katsomaan häntä, hän käänsi katseensa muualle.

-     Öitä! Charon sanoi pikaisesti ja katosi pimeään iltaan.

Kun rauha sitten eräänä päivänä saavutettiin, kuningas kutsui Williamin luokseen. Charonkin saapui paikalle Williamin perässä.

-     William olen kiitollinen avustasi, joten en näe oikeaksi vahingoittaa sinua, saat jatkaa matkaasi! Kuningas sanoi armeliaasti.

-     Olen pahoillani Hr. Catmon, Mutta olen rakastunut tyttäreenne Charoniin, enkä halua lähteä ennen kuin hän on minun! William sanoi jyrkästi yllättäen kaikki Charonin mukaan lukien.

-     MITÄ! Susi on rakastunut prinsessaamme, ei ikinä, minä en hyväksy sitä! TYRMÄÄN! Kuningas huusi raivoissaan.

Kun Charon oli toipunut järkytyksestään ja saanut liikunta kykynsä takaisin, hän hyppäsi nopealla liikkeellä vartioiden eteen ennen kuin he ehtivät Williamin luo.

-     EI! Isä sinä et heitä häntä tyrmään! Charon huusi naamapunaisena raivosta ja nolostuksesta.

-     Charon mene pois tieltä! Et ajattele selvästi! Kuningas komensi tytärtään.

-     Isä luulet aina tietäväsi mikä on minulle hyväksi ja mitä haluan! Sinä ET tiedä! Minä haluan hänen pysyvän täällä kanssani! Charon karjui raivoissaan.

-     Charon minä varoitan sinua, lopeta ennen kuin suutun. Kuningas sanoi kylmästi.

-     Jos haluat viedä Williamin, sinun on ensin ohitettava minut! Charon kivahti.

-     Vartijat ottakaa tyttö kiinni ja lukitkaa hänet huoneeseensa! Kuningas määräsi.

Vartijat astuivat kohti tyttöä, yllättäen tyttö vetäisi hameen alla olleen miekan esiin ja heilautti sitä niin, että toisen vartijan takin hiha meni rikki. Vartijat perääntyivät peloissaan.

-     Isä sanon tämän nyt, enkä aio toistaa! Joko sinä annat Williamin jäädä tänne asumaan tai minä karkaan enkä tule takaisin!

Kuningas nousi hitaasti ja asteli Charonin ohi Williamin luokse.

-     Susi! Luuletko voivasi tehdä tyttäreni onnelliseksi? Kuningas tiedusteli.

-     Uskoisin niin Kuningas! William sanoi jämäkästi.

-     No… Charon jos uskot oikeasti haluavasi mennä naimisiin tällaisen miehen kanssa, en kai voi estää sinua. Mutta tämä susi on koeajalla kuukauden ajan, jos hän pettää odotukset hänet teloitetaan ja sinä tyttäreni menet naimisiin kissan kanssa! Kuningas luovutti.

Charon kapsahti hetken mielijohteesta Williamin kaulaan ja suuteli tätä. William hämmästyi tätä ja irrottauduttuaan Charon punastui.

-     E-e-e… En edelleenkään luota sinuun! Ja olet nyt minulle velkaa henkesi pelastamisen! Charon tiuskahti.

-     Hei! Minä en sentään pidä vaatteideni alla miekkoja! William ivaili huvittuneena osoittaen Charonin miekkaa.

Muutaman kuukauden päästä pidettiin kummalliset häät ja ihmissudesta ja ihmiskissasta tuli kissojen valtakunnan prinssi ja prinsessa.